Olen aina sanonut, että käsityöt ovat keitaani. Nautin suuresti luovasta työskentelystä, omien käsien jäljestä sekä valmiiksi saamisen tunteesta. Lataudun käsitöitä tehdessäni. Toki niitä sudenkuoppiakin on, niistä kirjoitin tammikuussa, ja negatiivisiakin tunteita käsitöihin tietenkin mahtuu, kuuluuhan käsitöihin niin kuin elämäänkin koko tunteiden kirjo. Yleisimpiä negatiivisia tunteita käsitöiden parissa on harmistus, kun jokin menee pieleen tai pitää purkaa, ja turhautuminen, kun ei tule sellaista kuin piti tai valmista ei tule riittävän nopeasti. Yleensä nuo negatiiviset tunteet ovat ohimeneviä, mutta tätä huivia tehdessä meinasi kerta kaikkiaan usko loppua. Kuten tätä tehdessä huomasin, kapuloita rattaisiin voi tulla hyvinkin moninaisista syistä.
![]()
Kun näin tämän Rheinlust-huivin ensimmäisen kerran, tiesin, että se on tehtävä. Innoissani ostin ohjeen ja vielä enemmän innoissani Helsingin reissulla tammikuussa päätin ostaa siihen langat. Ensimmäinen kurjuus tämän työn kohdalla oli yllätyksekseni juurikin lankakauppareissu. Luulin lankakauppareissuni olevan täynnä ihanaa hykertelyä ja suloisten lankojen hypistelyä, mutta se muuttuikin turhautumiseksi hyvin pian. Ymmärrän, että kaikilla on joskus huonoja päiviä, mutta sain kertakaikkisen tympeää palvelua, että nytkin harmittaa, että ostin langat sieltä ja etten antanut palautetta kaupalle saamastani palvelusta. Silmien pyörittelystä, huokailusta ja ironisista kommenteista huolimatta sain ostetuksi itseäni miellyttäneen langan, ihanan kiiltävän ja pehmoisen Sirdar Snuggly Baby Bamboon (80% bambusta valmistettua viskoosia, 20% villaa). Sen verran kuitenkin huomasin lankakauppareissun ärsyttäneen, että työtä ei tehnyt mieli aloittaa. Joskus kun menee tunteisiin, niin menee kerta kaikkiaan tunteisiin.
![]()
Yritin kuitenkin päästä tämän lannistaneen tunnetilan yli. Kun sain otetuksi puikot ja langan käteen, oli työtä kiva alkaa tehdä. Ensimmäiset kerrokset valmistuvat nopeasti ja työ hidastui vasta edetessään. Turhautti tosin, kun aluksi en meinannut oppia kaaviota ulkoa. Istumalihaksia puolestaan kysyivät kuvion ainainen toistaminen. Neule ei sovi telkkarin kanssa tehtäväksi, se vaatii silmiä ja keskittymistä, niin kuin muutamaan otteeseen tehdyt purkamiskerrokset osoittivat. Ensimmäistä kertaa minut neuloessa myös yllätti kuvotus, nimittäin langassa oli aivan oma tuoksunsa, tai no hajunsa. Hajun täytyi tulla bambuviskoosista, koska se oli aivan omanlaisensa, ei yhtään villaisa. Tuntui, että nämä kesähelteet myös lisäsivät tuota hajua entisestään ja hajuaistini on muutenkin tavallista herkempi. Ulkona neuloessa haju ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta, onneksi säät ovat suosineet ulkoneulomista.
![]()
Ja kävi tietenkin vielä klassisesti niin, että lankahan loppui kesken (terveisiä vaan sille langan riittävyyden laskutoimitukset tehneelle tylylle myyjälle, rakastan sinua entistäkin enemmän). Eikä siis ihan vähän, vaan aivan reilusti. Sinänsähän se ei haittaa, koska huivista tuli ihan hyvän kokoinen näinkin, mutta koska en ihan hahmottanut, miten loppunurkkaus huivissa tehdään, neuloin viimeisen osan neljästi, ennen kuin sain ohjetta muokatuksi siten, että saan langan riittämään ja järkevän näköisen lopputuloksen aikaiseksi. Sisulla sain huivin valmiiksi asti.
![]()
Mutta nyt voin huokaista. Huivi on valmis ja se on kaunis. Voin käyttää sitä nyt kesälläkin, sillä viskoosi on sopivan vilpoisa (tosin se edelleen haisee, mutta ehkä totun). Tähän väliin haluan neuloa jotain nopeaa ja jotain, minkä opin ulkoa tai mitä tehdessä voin keskittyä muuhunkin. Vaikkapa järven liplattavan pinnan katsomiseen.
Ihania kesähelteitä toivotellen, Anni
Ohje: Rheinlust
Lanka: Sirdar Snuggly Baby Bamboo
Kuvauspaikkana ihana Kaarina Kaikkosen tilataideteos Vasten auringon siltaa
Kirkonvarkauden sillan kupeessa
Kun näin tämän Rheinlust-huivin ensimmäisen kerran, tiesin, että se on tehtävä. Innoissani ostin ohjeen ja vielä enemmän innoissani Helsingin reissulla tammikuussa päätin ostaa siihen langat. Ensimmäinen kurjuus tämän työn kohdalla oli yllätyksekseni juurikin lankakauppareissu. Luulin lankakauppareissuni olevan täynnä ihanaa hykertelyä ja suloisten lankojen hypistelyä, mutta se muuttuikin turhautumiseksi hyvin pian. Ymmärrän, että kaikilla on joskus huonoja päiviä, mutta sain kertakaikkisen tympeää palvelua, että nytkin harmittaa, että ostin langat sieltä ja etten antanut palautetta kaupalle saamastani palvelusta. Silmien pyörittelystä, huokailusta ja ironisista kommenteista huolimatta sain ostetuksi itseäni miellyttäneen langan, ihanan kiiltävän ja pehmoisen Sirdar Snuggly Baby Bamboon (80% bambusta valmistettua viskoosia, 20% villaa). Sen verran kuitenkin huomasin lankakauppareissun ärsyttäneen, että työtä ei tehnyt mieli aloittaa. Joskus kun menee tunteisiin, niin menee kerta kaikkiaan tunteisiin.
Yritin kuitenkin päästä tämän lannistaneen tunnetilan yli. Kun sain otetuksi puikot ja langan käteen, oli työtä kiva alkaa tehdä. Ensimmäiset kerrokset valmistuvat nopeasti ja työ hidastui vasta edetessään. Turhautti tosin, kun aluksi en meinannut oppia kaaviota ulkoa. Istumalihaksia puolestaan kysyivät kuvion ainainen toistaminen. Neule ei sovi telkkarin kanssa tehtäväksi, se vaatii silmiä ja keskittymistä, niin kuin muutamaan otteeseen tehdyt purkamiskerrokset osoittivat. Ensimmäistä kertaa minut neuloessa myös yllätti kuvotus, nimittäin langassa oli aivan oma tuoksunsa, tai no hajunsa. Hajun täytyi tulla bambuviskoosista, koska se oli aivan omanlaisensa, ei yhtään villaisa. Tuntui, että nämä kesähelteet myös lisäsivät tuota hajua entisestään ja hajuaistini on muutenkin tavallista herkempi. Ulkona neuloessa haju ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta, onneksi säät ovat suosineet ulkoneulomista.
Ja kävi tietenkin vielä klassisesti niin, että lankahan loppui kesken (terveisiä vaan sille langan riittävyyden laskutoimitukset tehneelle tylylle myyjälle, rakastan sinua entistäkin enemmän). Eikä siis ihan vähän, vaan aivan reilusti. Sinänsähän se ei haittaa, koska huivista tuli ihan hyvän kokoinen näinkin, mutta koska en ihan hahmottanut, miten loppunurkkaus huivissa tehdään, neuloin viimeisen osan neljästi, ennen kuin sain ohjetta muokatuksi siten, että saan langan riittämään ja järkevän näköisen lopputuloksen aikaiseksi. Sisulla sain huivin valmiiksi asti.
Mutta nyt voin huokaista. Huivi on valmis ja se on kaunis. Voin käyttää sitä nyt kesälläkin, sillä viskoosi on sopivan vilpoisa (tosin se edelleen haisee, mutta ehkä totun). Tähän väliin haluan neuloa jotain nopeaa ja jotain, minkä opin ulkoa tai mitä tehdessä voin keskittyä muuhunkin. Vaikkapa järven liplattavan pinnan katsomiseen.
Ihania kesähelteitä toivotellen, Anni
