sormustin

Olen tänä syksynä oikein nautiskellut joulun tulosta, ihan joka hetki. Pienet koristeet, vaaleaa glögiä (kylmänä!), torttuja, joululahjojen tekemistä ja paketoimista. Vihdoin koitti joulukuusen kotiintulopäivä. Meiltä on puuttunut kunnon joulukuusen tähti jo kauan. Nähtyäni Pomada-blogissa kauniin paperpiecing-tekniikalla valmistetun tähden, tiesin, että tällainen tulisi meidän kuusemme latvaan.

Paperpiecing-tilkkutyötekniikka on kerrassaan koukuttava! Nautin sen säännönmukaisuudesta ja matemaattisen suorista linjoista. Pomadan kaavassa tähden yksi sakara muodostui 21 palasta. Tähteen valitsemani kankaat olivat kuitenkin sen verran paksuja, että yksinkertaistin kaavaa yhdeksään palaan. Kankaat ovat erilaisia pellava(sekoite)kankaita tilkkulaaristani.

Tähti valmistui joutuisasti. Tähden toiselle puolelle tein säkkikankaasta tyynynpäällistyyppisesti taskun, josta tähti pujotetaan kuusen latvaan. Jätin tilkkupuolelle tukikankaat paikoilleen, niin tähti pysyy latvassakin jämäkästi.

Kuusi on koristeltu. Parit lelutkin on heitetty kuusta päin taaperon toimesta ja siis ensimmäiset kerrat myös neulasia imuroitu. Katsotaan, mitä kuusestamme on aattona jäljellä, mutta siitä ainakin nautitaan täysin rinnoin ja joka hetki. Minulle joulu ei ole vain jouluaatto ja joulupäivä. Se on koko tämä joulunympärysaika täynnä ihania tuoksuja, makuja, hetkiä ja muistoja.

Ihanaa joulunalusviikkoa!

Anni

Ps. Jos paperpiecing kiinnostaa enemmän, voit tsekata aiemmat paperpiecing-työni täältä:

Ensimmäinen tilkkutyöni

Tilkkuperhosia

En ole koskaan pitänyt lahjapapereista. Muistan, kun lapsena näin uutisen, jossa kerrottiin, miten paljon jätettä lahjapapereista vuosittain tulee kaatopaikoille. Tuolloin aloitin irroittamaan lahjapaperit niin varovasti, että pystyisin itse paketoimaan niihin seuraavana vuonna. Välillä paketoin lasten maalauksiin, välillä sanomalehteen. Saadut lahjakassit toki käytin uudelleen. Tänä syksynä päätin kunnostautua materiaalivarastojeni pienentämisessä ja tuumasin, että jos laatikossani on majaillut jokin kangas kymmenen vuotta, on ehkä järkevämpää ottaa se edes johonkin käyttöön kuin antaa sen olla kaapissa toiset kymmenen vuotta. Myös nurkassa pyörineet tapettirullat päätin hyötykäyttää sellaiseen muotoon, että lahjan saaja itse haluaisi säästää paketin ja paketoida siihen itse seuraavana vuonna. Kaikista ekologisintahan on, että jätteen määrää vähennetään ja olemassa olevaa materiaalia käytetään (mahdollisimman kauan).

Kässähullun elämään kuuluu erilaiset kokeilut ja testit. Myös lapset on kiva päästää erilaisten materiaalien, kuten kankaan ja kangasvärien, kanssa touhuamaan. Jos totta puhutaan, meiltä ei löydy sormivärejä ja paperia, vaan meiltä löytyy vanhaa lakanaa ja kangasvärejä loputtomasti. Kuvan alakulmassa oleva punavalkoinen pussi on taaperomme käsialaa. Kiinnitin kontaktimuovisydämen kankaan keskelle ja annoin maalin ja siveltimen kouraan. Syntyi aika nätti jouluinen kangas, jonka jalostin lahjapussukaksi. Sinne on kätketty isosiskon lahja. Veikkaan, että tämä pussi tullaan näkemään joulukuusen juurella vielä kauan.

Tummanpuhuvat eläinaiheiset pussukat ovat peräisin Tansaniasta lahjaksi saadusta kankaasta. Kangas on tosi kiva, mutta en ole saanut päähäni, miten sitä voisi käyttää. Eläimet eivät kuulu omaan vaatekaappiini oikein ja eläinkuviot olivat sen verran isot, ettei niistä lapsillekaan saanut mitään järkevää. Kymmenen vuoden muhinnan jälkeen ompelin kankaan erikokoisiksi pusseiksi, jonka sivussa on kiinnitysnauha. Lahja sinne humps ja kuusen alle. Näitä pusseja voi käyttää toki myös synttärinä ja milloin vain. Koska oman perheen lahjat on paketoitu pääasiassa näihin, voi näitä käyttää seuraavat vuosikymmenet. Parit isomman puoleiset lahjat kääräisin ihan vain kankaaseen. Nyt kangas toimii lahjapaperina, siitä voi kuitenkin ommella ihan hyvin jatkossa jotain.

Jo alkusyksystä tuhosin parit jämätapettirullat lahjakasseiksi. Varastoista löytyi myös tekstiileihin kelpaamattomia sirkkarenkaita, jotka toimivat tapettipusseissa mainiosti. Taitoin tapettipalan yläreunan kaksinkerroin, kiinnitin sirkkarenkaat molempiin reunoihin kiinnitysnauhaa varten ja ompelin ompelukoneella reunat kiinni. Videon tästä voi katsoa instastooristani.

Jos ompelukone ei ole hollilla ja paketteja on vielä paketoimatta, voihan ne sujauttaa vaikka tyynyliinaan tai tyynynpäälliseen. Itse annoin juuri miehelle parit sisustustyynynpäälliset paketointitarkoitusta varten. Toimii oikein hyvin!

Ihanaa joulun tuoksua ja suloisia paketointihetkiä!

Anni

Tämä vuosi oli oikein hyvä. Paljon ihania asioita tapahtui ja kässävuosikin oli oikein antoisa ja runsas. Ensi vuotta odotan innolla, katsotaan, mitä kaikkea se pitää sisällään. Toivottavasti paljon antoisia käsityöhetkiä ainakin!

Tämän vuoden käsityötekniikka oli kirjonta ja se on ainakin minua innostanut ihan uudella tavalla kirjonnan pariin. Meiltä puuttui vielä seinäkalenteri ensi vuoteen, joten tämän vuoden käsityötekniikan kunniaksi päätin, että ensi vuoden kalenteri on kirjontakalenteri. Tai kirjottava kalenteri, miten sen nyt haluaa muotoilla. Sinäkin voit tulostaa omasi niin halutessasi! Jokaisen kuukauden kuvituksena on pelkkiä pisteitä. Pisteitä ei ole tarkoitus suinkaan jättää sellaiseksi, vaan pisteet voi pistellä ensin neulalla ja sen jälkeen kirjoa kuvitukseksi mitä vain haluaa! Kalenterin voi kirjoa valmiiksi heti tai sitten sivuja voi kirjoa kuukausi kerrallaan. Tällainen kirjontatyö sopii niin aikuiselle kuin lapselle.

Voit tulostaa kirjontakalenterin vuodelle 2019
TÄÄLTÄ

Tulosta kalenteri hieman vahvemmalle paperille, niin se kestää kirjontaa paremmin. Pistele neulalla reiät, valitse haluamaasi lankaa ja kirjo!

Mikäli innostut kirjomaan lisää, voit tsekata muutkin tänä vuonna tekemäni tulostettavat kirjontamallit, jotka sopivat erityisesti lasten kanssa askarteleville:

kirjotut sydän-kortit ystävänpäivään

kirjotut kissat

Ihanaa uutta vuotta 2019!

Anni

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Nyt on LPS-eläimillä mielikuvitusrikas kukkaniitty leikkipaikkanaan.

Näin mainoksen avattavasta ja kokoon käärittävästä meikkipussista. Idea oli hyvin samanlainen kuin mitä olen nähnyt tehtävän jättikoossa legoille. Inspiraatio! Eellä on aina kovat eläinleikit. Eikös siis olisi kätevää, että leikki pysyy alustalla, sen saa siivotuksi nopeasti sivuun ja sen saisi helposti myös mukaan, jos lähdetään mökille tai reissuun!

Nauhat kiristetään solmuun ja läppä vedetään aukon päälle tarranauhalla kiinni. Leikki on valmis mukaan otettavaksi.

Pyysin Eetä piirtämään, millaisen leikkialustan hän haluaisi pikkueläimilleen. Omassa mielessäni oli toki jonkinlainen koti sänkyineen ja huonekaluineen, mutta hän piirsikin vihreän kukkaniityn. Selvä, toteutetaan sitten sellainen! Otin mallia Een piirtämistä kukista ja kaivoin tilkkulaatikosta sopivan värisiä puuvillatilkkuja ja huopapaloja. Vihreän velourin ostin Eurokankaasta. Laitoin kaksi tilkkua oikeat puolet vastakkain ja ompelin kukkamallin reunaa pitkin. Tässä kohtaa avoin applikointijalka oli mainio apu, sillä ommeltava reuna näkyi näin erinomaisesti. Leikkasin ylimääräiset kukan ympäriltä pois sekä tein aukileikkaukset saumanvaroihin. Lopuksi leikkasin kääntöaukon kukan keskelle, aukko tulisi peittymään kukan keskikohdalla. Käänsin kukan ja silitin sen. Lopuksi otin sopivan kokoisen huopapalan ja ompelin ympyränompeluohjaimen avulla kukalle pyöreän keskikohdan suoralla ompeleella. Ompelin samalla kukan kiinni vihreään alustaansa, näin terälehdet jäävät kivasti pohjasta irralleen. Leikattuani ylimääräiset huovat pois ompelin edelleen ympyräohjaimen avulla tiheän siksakin pyöreän osan reunaan. Huovan kanssa siksak-huolittelu ei tosin ole välttämätön.

Avoin applikointijalka sekä ympyränompeluohjain olivat oivat apuvälineet kukkien valmistuksessa.

Päälliskankaaseen ompelin läpän sekä tarranauhakiinnityksen. Yhdistin vihreän leikkialustan ja pinkin päällisen, yhdistäessä kiinnitin samalla nauhakujan. Toistaiseksi kiristysnauhoina on vaaleanpunaista matonkudetta, mutta se ei solju niin kivasti nauhakujassa, joten tulen korvaamaan nauhan liukkaammalla satiininauhalla.

En ole ihan varma, kumpi olisi kivempaa, nukahtaa kukan pehmoiseen keskustaan vai maistaa herkullisen värisestä terälehdestä.

Nyt on satumainen kukkamaailma Een Littles Pet Shop -eläimillä. Tulee ihan sellainen olo, että olisi kiva itsekin viettää hetki jättimäisissä kukissa köllötellen!

Mielikuvitusrikasta viikon jatkoa!

Anni

Ps. Jos ympyränompeluohjain tai avoin applikointijalka kiinnostaa enemmän, olen kirjoittanut niistä myös näiden projektien yhteydessä:

Päiväpeitto ja ohje simpukkakuvioon ympyräohjaimella

Viirinauha puolipalloista ympyränompeluohjaimella

Stormtrooper avoimella applikointijalalla

Uuden vuoden alkuun kuuluu erinäiset puhdistautumisrituaalit. Joku ryhtyy tipattomalle, joku taas kerran uhkaa laihduttaa niin ja niin monta kiloa. Käsityönharrastajat - minä mukaan lukien - vannovat taas pienentävänsä kangas- ja lankavarastoja. Itse ryhdyin tähän kangaslaihishommaan jo syksyllä ja laihduttelinkin hyvin menestyksekkäästi monta kangasta lahjoiksi ja vaatteiksi ja muiksi tarpeellisuuksiksi. Tämä linja jatkukoon. Tavoitteenani on saada kankaat ja langat mahtumaan järkevästi ja nätisti käsityöhuoneeseeni - nyt kun ne ovat tainneet hieman levitä tv-tason puolelle (eli siis vallanneet tv-tason kokonaan).

Kun tilkkujen värit sointuvat hyvin toisiinsa, ei välttämättä huomaa, että kyseessä on tilkuista tehty huivi.

Tilkut ovat tuo ompelijan vitsaus. Niitä jää aina, pienempiä ja isompia. Oikeastaan pienet eivät enää häiritse minua - niistä saa näppärästi vaikkapa kestovanulappuja tai ne voi leikata tilkkupeittotilkuiksi. Viheliäisimpiä minusta on ne vähän isommat, josta ei saa kokonaista vaatetta tai puolikastakaan, mutta tuntuu haaskaukselta pistää sitä pieniksi tilkuiksikaan. Ne vievät tilaa ja aiheuttavat sellaisen tyytymättömän ähkäyksen, kun ei niitä viitsi poiskaan heittää. Mutta nyt. Nyt keksin, miten voisin käyttää ne ja ihan järkevästikin. Tein näistä hassunmuotoisista trikoopaloista itselleni huivin.

Toisen puolen tilkut ovat NOSHin ja Verson puodin kankaista.

Toisen puolen sain n. 50 cm x 100 cm kokoisesta Hujauksen trikookangaspalasta alla olevan kuvan tapaan leikattuna. Leveyttä siis huiville tuli mukavasti ja koko kangas tuli hyödynnettyä zero waste -henkeen. Toiseen puoleen käytin taas erikokoisia NOSHin ja Verson puodin kangassoiroja yhteen saumuroituina. Saumuroin nämä palat yhteen oikeat puolet vastakkain ja käänsin kääntöaukon kautta. Lopuksi ompelin huivin alareunaan söpöskän palleronarun, joka sekin on odottanut sopivaa hetkeä päästä käyttöön.

Joku ehkä voisi kysyä, että kuinkas monta huivia nainen tarvitsee. Kuulkaa, minäpä en tiedä siihen vastausta, mutta yritän kovasti ottaa selvää! Siksipä valmistui taas yksi. Mutta sen tiedän, että nyt pipovarastot näyttävät turhan laihoilta ja niitä pitäisi tehdä nyt lisää! Edelleen puuttuu se täydellinen pipo, jonka sisään mahtuu niin muheva ponnari kuin nutturakin, katsotaan, tuleeko työn alla olevasta piposta Se Pipo.

Ihanaa tammikuista viikkoa!

Anni

En ole luonteeltani sellaista tyyppiä, että minun pitäisi hankkia saati tehdä jokaisiin juhliin uusi mekko. Mielestäni se nyt vain on rahan sekä luonnon tuhlausta ja olenkin elämäni juhlista suurimman osan mennyt samassa mekossa. Taukoa kun pitää välissä, mekko tuntuu aina uudelta ja ihanalta. Omien lasten ristiäiset ovat kuitenkin toinen juttu. Kovin moni mekko ei ole helppo imettämisen suhteen ja koska perhejuhlat ovat niitä albumiin päätyviä, en halua näyttää täysin samalta jokaisten ristiäisten kuvissa. Esikoisen juhliin tein ensimmäisen imetyskelpoisen mekon. Keskimmäisen juhliin löysin kaapistani mekon, jossa pystyisi joten kuten myös imettää. Nyt päädyin käyttämään tuubimekkoa (joka on muuten todella kätevä, koska toimii raskaana ja ei-raskaana, paitana, mekkona, minihameena, aluspaitana, melkeinpä minä vain) ja tekemään siihen päälle pellavapaidan, jota voi käyttää myös sitten siistimpänä paitana arjessa tai juhlavampien asusteiden kera juhlassa.

Sade-kaava on erottuu muista helposti hihojensa ja selkäpuolensa ansiosta.

Kuten marraskuussa kirja-arvostelussa kerroin, rakastuin täysin Namedin eli Saara ja Laura Huhdan kirjaan Breaking the Pattern. Ihania, graafisia ja selkeälinjaisia kaavoja! Päädyin valitsemaan Sade-paidan ristiäisiin. En kuitenkaan malttanut olla tekemättä kaavaan pieniä muutoksia. Olen erityisesti käsistäni vilukissa, joten en voinut kuvitella tekeväni halkiollisia hihoja. Siispä vedin hihan kaavat yhteen. Samaa muotokieltä sain olalle tekemällä ison laskoksen ylimääräisestä kankaasta. Halusin samaa muotokieltä olkapäältä myös ranteisiin, joten rypytysnauhan sijaan ompelinkin päärmeeseen kaksi napinläpeä ja napin. Kun molemmat napinlävet kiinnittää nappiin, tulee kaunis laskostus hihansuillekin. Pellava laskeutuu nätisti ja kun laskokset ovat eri kohdissa olalla ja ranteessa, kangas tekee kauniin vedostuksen koko hihaan. Toiset hieman pienemmät muutokset paitaan oli piilottaa pääntien kanttaus pääntien taakse sekä korvata helman satiininauha kuminauhalla. Kun helmassa on kuminauha, saa paidan kätevästi ylös imettämistä varten eikä tarvitse härveltää takana olevan rusetin kanssa.

Päällekkäin asettuvat takakappaleet ovat ihana katseenvangitsija, mutta ne tuovat paitaan myös mukavaa ilmavuutta.

Tykkään paidan mallista aivan suunnattomasti, hihat on lemppariosani ja tykkään paidan löysästä ja lyhyestä mallista. Selkäosa on myös aivan ihana ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tekee paidasta persoonallisen ja muista erottuvan. Haaveilen korkeista farkuista, joiden kanssa tämä paita olisi aivan helmi. Paitahan on mallina lyhyemmänsorttinen eli matalampien farkkujen kanssa en tätä pitäisi. Ehkä odotan hetken, että kroppa palautuu synnytyksestä ja sitten käyn housujen kaavojen metsästykseen.

Ihania talvipäiviä!

Anni

Baa-baa-baa-baa-baa-na-naa. Baa-baa-baa-baa-baa-na-naa.

Tunnistitko laulun? Juu kyllä vain, Minioneiden Banana songhan se on kyseessä. Ja nyt se soi loppupäivän päässä! Joulupukin konttiin piti saada meikkipussi alakouluikäiselle pojalle. Ihan jujutonta pussukkaa en halunnut tehdä. Toisaalta olen jo pitkään halunnut testata kohokuviokirjain-tekniikkaa, joten nämä kaksi asiaa kohtasivat kätevästi tässä projektissa. Koska lahjan saaja pitää minioneista, päätyi tekstiksi vähän aivoton "banana".

Suuntaviivoja kohokirjaimien tekoon sain Mutturalla-blogista. Puffy foamin korvasin puolen sentin paksuisella superlonilevyllä (sekin löytyi varastoistani, mistäköhän ihmeestä sellainenkin on minulle päätynyt). Kohokirjaimet toimivat ilmeisesti parhaiten trikoolla, koska tällöin kangas pääsee kohoamaan parhaiten alustastaan. Kun on jämäkkä joustamaton vuori, ei trikoon joustavuus käytössä haittaa.

Paljon banaaninmakuisia ajatuksia alkaneeseen viikkoon!

Anni

Villasukat saa kuntoon aika vähällä, jos vaan viitsii nähdä vähän vaivaa.

Pakkanen paukkuu ja huomaan levittäytyväni villasukkineni joka paikkaan kotonamme. Laitan villasukat jalkaan, tulen ottaneeksi ne pois jossain, kylmän tullessa etsin seuraavat ja kohta villasukkia on joka nurkalla. Yksi päivä ihmettelin, että olenko todella, TODELLA, käyttänyt kaikki villasukkani risaksi ja mites tässä näin kävi. Pitääkö tässä käydä neulomaan villasukkia itselle? Ja mitä ihmettä minä näillä risoilla sukilla teen? Samalla harmittelin jo ajatusta rikkinäisten villasukkien poisheittämisestä, sillä niiden eteen on nähty taannoin paljon vaivaa. Vilkaisu peiliin ja "haloo". Puhun aina vaatteiden korjaamisen puolesta, niiden loppuun käyttämisestä ja siitä, miten ekologisin vaate on loppuunkäytetty vaate. Huollan ja korjaan kyllä vaatteitani, mutta villasukkien huolto oli unohtunut minulta täysin - aika hassua! Huollon jälkeen sain takaisin käyttööni kahdet lempparivillasukkani. Huolto oli aika simppeli ja osissa tehtynä vaivatonkin prosessi. Ja näin se meni:

Tämä oli villasukkien lähtötilanne. Ei nyt varsinaisesti kovin kutsuvalta näytä.

1. Pesu

Villa pesee itse itsensä. Näin on ja villavaatteille usein riittää vain tuuletus. Villasukat kuitenkin saavat pohjaansa likaa ja muuta töhnää. Itse en uskalla pesukoneiden villapesuohjelmia käyttää, koska en voi olla satavarma villasukkien materiaalin pesunkestävyydestä, vaan vannon käsinpesun nimiin. Tärkeät huomiot villan pesuun on haalea vesi, villanpesuun suunnattu pesuaine ja liotus. Villavaatteita ei kannata keittää superkuumassa vedessä eikä hangata, sillä ne saattavat (materiaalista riippuen) huopua. Siksi annoin villasukkien liota pesuvedessä hyvän tovin, minkä jälkeen puristelin niitä hieman. Huuhtelun tein samanlämpöisessä vedessä ja hellästi sukkia puristellen. Asettelin sukat kuivumaan paksun pyyhkeen päälle ja muotoilin lörpsähtäneet sukat takaisin alkuperäiseen muotoonsa.

2. Nukan poisto

Villasukat näyttävät helposti epäsiisteiltä, jos ne ovat kovin nukkaiset. Erityisesti Raijan Aitan villapellavalangasta tehdyt Pomatomus-sukkani olivat pahasti nukkaantuneet. Syksyllä Clas Ohlsonilta ostamani nukanpoistaja pääsi vihdoin käyttöön. Pesun jälkeen huristelin nukanpoistajalla sukasta nukat pois ja aikamoinen nukkakasa siitä syntyikin. Sukat näyttivät ei nyt ihan uusilta mutta paljon, paljon siistimmiltä.

Oikeanpuolinen sukka sai nukanpoistokäsittelyn ja näyttää jo reilusti toista sukkaa siistimmältä. Nukanpoistajasta löytyi jo mojova nukkapallero.

3. Parsiminen ja korjaus

Viimeisenä sitten se lopullinen silaus eli reikien paikkaaminen ja parsiminen. Mehukekkerit-blogissa on mainio ohje, miten villasukat saa parsituksi kahdella tapaa. Itse lähdin vähän hassuttelemaan ja parsin yösukkiini sydämenmuotoiset paikat. Parsimisessa voi lähteä huomaamattomuuden linjalle, jolloin haluaa paikan olevan mahdollisimman huomaamaton, tai sitten juurikin korostaa paikkaa. Itse halusin tällä kertaa, että paikka näkyy. Vaatteissa saa näkyä niiden eletty elämä.

Näissä sukissa paikka saa näkyä. Rakkautta vähän sukanpohjaankin.

Ja taas tassutellaan villasukilla! Ei tarvinnut pakosta neuloa uusia ja vanhat saivat taas lisää käyttöikää.

Oletteko te muistaneet pitää huolta villasukistanne?

Anni

Onko mikään ärsyttävämpää kuin talvipakkasella kaivella soiva puhelin taskusta ja joutua ottamaan koko lapanen pois kädestä, jotta siihen voi vastata? No varmasti on jotain vielä ärsyttävämpää, mutta on tämäkin aika ärsyttävää. Sitä kun on lisäksi tottunut siihen, että minkä tahansa mieleen juolahtaessa voi asian googlata tai laittaa viestiä tai mitä hyvänsä, on epämiellyttävää joutua talvella ottamaan koko hanska kädestä sen tehdäkseen.

Lapasten epäkäytännöllisyys kännykän käytön suhteen on ollut mielessä aina lapaskauden alusta asti. Ja se, että miksi ei ole reikäpeukullisia lapasia. Sitten riittäisi vain peukun lapasesta ulos työntäminen eikä tarvitsisi altistaa kylmälle koko kättä. Mutta kukapa sellaisia estää tekemästä itse! Paksu alpakkasekoitelanka (Ecolana) muuntui siroiksi lapasiksi pukinkonttiin. Peukaloa neuloessa peukkunivelen kohdalla en mennytkään enää ympäri, vaan neuloin peukkua edes takaisin siten, että peukun kohdalle jäi reikä. Lopuksi neuloin peukkua taas suljettuna neuleena ja päättelin peukun normaalisti. Somepeukku ei ole sen vaikeampi!

Tein nämä lapaset siskoksille lahjaksi. Halusin tehdä simppelit lapaset, mutta kuitenkin jotain jujua niihin, siispä neuloin palmikkoa kahdessa eri koossa, jotta lapaset erottaisi helposti toisistaan. Vastaanotto somepeukkulapasille oli iloinen. Toivottavasti ne toimivat hyvin! Vielä pitäisi itsellekin neuloa vastaavat, sillä edelleen on ärsyttävää ottaa koko käsi lapasesta puhelinta käyttääkseen.

Mukavaa pakkasviikkoa!

Anni

Hau hau! Olemme saaneet nauttia upeista pakkaskeleistä viime viikkoina. Lunta on tupruttanut ja sekös on tehnyt minut iloiseksi, sillä lumityöt on lempparitalviliikuntamuotoni (heti sen jälkeen tulee mäenlasku). Toisaalta pakkanen on pakottanut minut sisätiloihin. Tuo meidän pikkuinen Ii on vähän mammanpoika, niin kuin ehkä 1,5 kuukauden iässä kuuluukin olla. Yhdessä ei olla päästy uloskaan, kun ilmat ovat olleet liian kirpsakoita pienelle ihmiselle. Mutta nyt on ollut muutamia lauhdempia hetkiä ja silloin ollaankin pinkaistu ulos!

Viimeksi ulos otettiin mukaan hiljan valmistunut pehmokoira, joka on matkalla lasten eläinrakkaalle serkulle. Vallan sympaattinen tapaus se onkin. Kaava on pentukoiran kaava Raili Myntin vuonna 1982 ilmestyneestä kirjasta Pehmeitä leluja. Kirjassa on monia muitakin kivan oloisia kaavoja, jotka ovat tekolistalla. Mutta tämä koira on kyllä ehdottomasti söpöin. Valmistin yhden vastaavan koiran aiemmin omille lapsille, mutta tein sen villakangastakin jämätilkuista. Kova ja jämäkkä kangas ei toimi tämän kaavan kanssa ja lopputulos on vähän hassu. Pehmoinen ja joustava trikoo on aivan omiaan tähän, pitänee siis tehdä meille uusi pentu, mutta toisesta materiaalista. Tämän koiran materiaalina on varastoista löytyneet trikoopalat ja mummin vanhoja nappeja. Vanua pentu söi huomattavan satsin, enemmän, kuin olisin uskonut.

Nyt vain pennulle päälaen rapsutukset ja hyvää matkaa uuteen kotiin!

Anni

Yhteistyössä Taito Itä-Suomi

Kun sanoo "ryijy", minulle tulee kaksi mielikuvaa. Mieleen tulee ne ihanat hapsottavat eka-tokaluokkalaisten säkkikankaaseen tekemät ryijytyöt. Se toinen mielikuva taas on tummanpuhuva vähän vanhanaikaiselta tuntuva seinävaate jossain mummolan seinällä. Ehkä näistä mielikuvista johtuen ryijy tekniikkana on jäänyt vähän vieraaksi. Päätin paneutua asiaan ja osallistuin ryijykurssille sekä -luennolle.

Nämä ovat ehdottomasti lemppareimmat sisustusvärini. Erilaiset harmaat. Huomaatko ryijystä harmaan neljä eri sävyä?

Viime viikolla starttasi ryijykiertue taitoyhdistyksissä. Kiertue alkoi Mikkelin Kenkäverosta. Suomen käsityön ystävät täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja tähän liittyen oli aluksi pieni luento ryijyn historiasta Suomessa. Suomessa ryijyjä on ollut 1600-luvulta lähtien. 1800-luvun loppupuolella Fanny Churberg sekä Jac Ahrenberg peräänkuuluttivat suomalaista tyyliä ja isänmaallisuuden näkymistä käsitöissä. Näin sai alkunsa Suomen käsityön ystävät, joka tällä hetkellä on nimestään huolimatta keskittynyt ryijyihin - tosin kysyttyäni asiasta minulle kerrottiin, että valikoima on laajentumassa lähiaikoina myös ryijyjen ulkopuolelle muihin käsitöihin. Luento muutti käsitykseni niistä synkistä, tunkkaisista peräkammarin ryijyistä. Suomen historiaan mahtuu upeita taideluomusryijyjä, hienoja värileikittelyjä sekä graafisia kokonaisuuksia. Muistikirjaani kirjoitin huutomerkeillä varustettuna Simberg-Ehrström: Granata, Ritva Puotila: Zeus sekä Paola Suhonen: Stream of Love.

Lasisia karamelleja tekisi mieli melkein maistaa. Ihanat nämä Kenkäveron kattaukset.

Luennon jälkeen alkoi ryijy-workshop, jossa valmistettiin Suomen käsityön ystävien Startti-ryijy. Värivaihtoehtoja oli neljä, harmaa, punainen, vihreä ja sininen. Starttiryijystä oli myös neljä mallivaihtoehtoa. Oli todella kiva oppia, miten ryijyä Oikeasti tehdään ja kunnioitukseni kaikkia ryijyjä kohtaan kasvoi huimasti. Niissä on kuulkaa aikamoinen työ. Reilussa parissa tunnissa ehdin tehdä noin puolet omasta ryijystäni. Koska pikku-Ii oli kurssilla mukana, keskityin ryijysolmuihin niin suurella intensiteetillä (sillä silloin on tehtävä, kun voi), että välivaihekuvat jäi hyvin vähäisiksi. Yllä näkyy, mihin asti pääsin - kuvassa myös Kenkäveron ihanan persoonallista kattaustyyliä, josta usein saa ideoita omaankin kotiin, tällä kertaa pöydissä oli kuusenoksia lasipulloissa sekä lasisia karamellejä. Alla taas on kuvattuna lähtötilanne. Ihania oli nuo muutkin värit, mutta mihinkäs minä nyt vaihtaisin tuttua ja turvallista valko-harmaa-musta-värimaailmaa.

Kun flow iskee, ei ehdi paljoa kameraan tarttua. Tämä pikaräpsäys kuitenkin tarttui lähtötilanteesta.

Nyt ryijy istuu pingotettuna pahvinpalan ympärille tauluhyllyllä puisen antilooppiveistoksen vieressä. Se on kaunis ja tasapainoinen ja tykkään siitä kovasti. Katsotaan, josko tarttuisin ryijyneulaan toisenkin kerran.

Tykkään.

Lempeää maanantaita!

Anni

Yhteistyössä Husqvarna Viking.

Joulun alla saapunut kirje sai aikaan monia ajatuksia. Kirjeessä käskettiin kirjautua wilmaan ja ilmoittaa Ee-esikoinen kouluun. Kouluun! Vastahan hän oli ihan pikkuvauva! Nytkö se lapsuus loppuu? Jo viime syksynä tajusin, miten isoksi Ee onkaan tullut ja aloin vaalia hänen lapsuuttaan esimerkiksi virkkaaamalla nallematon. Mutta nyt se iski todella, niin iso tyttö. Iso, jolla on isojen jutut. Samalla aloin pohtia itseäni. Olen aina pitänyt itseäni leikkimielisenä ja hassuttelevana. Muistan, miten vuosia vuosia sitten päiväkodissa työskennellessäni lapset pitivät minusta, koska höpsöttelin heidän kanssaan. Enää en jaksaisi. Onko minusta tullut liian aikuinen, äiti, joka nalkuttaa levällään olevista leluista ja liian kovasta äänitasosta sen sijaan, että tekisin lelujen keskelle lumienkelin? Katosiko leikkimielisyyteni valvottuihin öihin ja lainanmaksupohdintoihin?

I do believe in fairies. I do. I do.

Näissä pohdinnoissani muistin vuosia sitten katsotun Peter Pan -elokuvan. En elokuvasta muista paljoakaan, mutta muistan sen lopusta hetken, jolloin kaikki näytti toivottomalta. Keijujen voimat olivat lopussa ja lapset pulassa. Kunnes Peter Pan sanoi uskovansa keijuihin. Siitä nousi huuto, jota kaikki huusivat yhteen ääneen: I do believe in fairies. I do. I do. Ja niin keijut saivat voimansa takaisin ja pulassa olleet lapset pelastuivat. Nyt tuntui siltä, että oli minun vuoroni huutaa niin. Minä haluan uskoa lapsuuteen, haluan uskoa leikkimielisyyteen. En halua aikuisuuden ankeuttaa, en itseäni enkä lastani. Toivon, että elämässä on aina juuri sopivasti taikaa ja tilaa huolettomalle naurulle ja ilolle.

Solvy-kalvo häviää vesipesussa. Myös hikiset sormet saavat kalvon sulamaan.

Valitsin lankalaatikostani hopeisen ompelulangan, kangaslaatikostani NOSHin mustaa trikoota. Paininjalkarullastani valitsin avoimen vapaan ompelun jousijalan. Tarvikelaatikostani nappasin kankaan alle irti revittävää tukikangasta ja kankaan päälle veteen liukenevaa solvy-kalvoa. Jäljensin suunnittelemani tekstin solvy-kalvolle ja aloin ommella. Avoimen vapaan ompelun jousijalan idea on laittaa ompelukoneen syöttäjät pois käytöstä, jolloin kangasta voi liikutella miten vain edes-takas paininjalan alla. Paidasta tuli juuri sellainen kuin haaveilin.

Avoin vapaan ompelun jousijalka on näppärä, jos haluaa ommella ihan miten sattuu.

Hopeinen teksti erottuu tummasta taustastaan ihanasti. Tämän paidan kanssa sopii käyttää supervärikkäitä housuja ja ehkä ekalla jos alkaa aikuistuttaa, jotain vähän vakavampaakin. Kuvaushetkeen mahtui hieman kiukuttelua, mutta lopuksi kun kerroin paidan tekstin tarinan, alkoi Eetäkin hymyilyttää. Ehkä hänkin tajuaa, että lapsuus ja mielikuvitus on jotain niin arvokasta, että siitä kannattaa pitää kiinni.

Värikkäät leggingsit sopivat mustaan paitaan mainiosti.

Mielikuvituksekasta viikonloppua!

Anni

Polkaistiin tuolla facebookin käsityöblogit-ryhmässä vuoden kestoinen kuukausihaaste käyntiin vuoden alussa. Tammikuu viipotettiin lempivärien parissa. Helmikuun teemana on kodin kestot. Ajattelinkin siis esitellä hieman, mitä kaikkea kestoa meidän arjesta löytyy. Minusta kertakäyttöisyys on usein aivan älytöntä ja turhaa. Siksi valitsenkin mieluummin kestävän kestovaihtoehdon, jota ei heti tarvitse laittaa roskikseen.

Kestoliivinsuojat ovat imettävän äidin pelastus.

Kestoliivinsuojat ovat kulkeneet matkassa esikoisen syntymästä lähtien. Ensimmäinen syy tälle kestolle on se, että kertakäyttöiset liivinsuojat tuntuvat sata kertaa kurjemmilta herkkää ihoa vasten, mutta on näiden kanssa säästynyt aika monta pakettia liivinsuojiakin. Imuiksi olen kuluttanut lumppuja tai tilkkuja. Kosteussuojana on aina PUL-kangasta ja rintaa vasten joko coolmaxia, trikoota tai joustofroteeta. Meillä roikkuu vessassa pesupussi, johon tiputan niin liivinsuojat, kestorätit kuin kestovanulaputkin. Pesupussi menee niin kuumaan lakanapyykkiin, mutta välillä saattaa pyörähtää vaatteidenkin kanssa.

Kestovanulaput valmistuvat nopeasti jämätilkuista.

Kestovanulappuja olen tehnyt joustofrotee-, college- ja trikootilkuista - ja niitähän ompelevalla ihmisellä tulee koko ajan lisää. Ei näillä kestovanulapuilla maailmaa pelasteta, mutta on kiva saada pienet tilkut käyttöön ja toisaalta en muista ikinä ostaa kaupasta niitä tavallisia vanulappuja. Monet pohtivat, että mites kynsilakat ja lähteekö kestovanulapuista meikkitahrat. Kynsilakkoihin käytän joko tavallista pumpulia tai sitten roskikseen menevää kangastilkkua, en kestovanulappuja. Meikit kyllä tahraavat kestovanulappuja, mutta meikinpoistoon käytänkin niitä tummempia lappuja, joissa tahrat eivät näy. Käytän pääasiassa kestovanulappuja kasvoveden kanssa. Siihen tarkoitukseen ne ovat vallan oivia.

Kestorätit ovat lumppujen päätepiste.

Ihan ensimmäisiä "kestoja" elämässäni ovat olleet kauppakassit, mutta heti seuraavana kestorätit. Meiltä ei oikeastaan päädy lumppuja koskaan roskikseen, sillä saumuroin ne kestoräteiksi. Niillä pyyhitään suut, pöydät ja muut. Sitten kun alkaa näyttää ällöltä, menee rätti roskikseen, sillä lumppuja tulee kuitenkin hiljaksiin aina lisää. Näin kuitenkin tekstiili on jatkanut elämäänsä piirun verran pidempään. Yhdessä lasitölkissä on puhtaat, toisessa tiskipöydällä likaiset. Siitä ne nappaan aina muun pyykin mukaan pesuun.

Kestohedelmäpussien suurin haaste on mukaan ottaminen.

Vanhasta valoverhosta tein syksyllä kestohedelmäpusseja ja näitä tein joululahjoiksikin. Kätevä ja näppärä. Tämän keston käyttöön vaikuttaa lähinnä se, tuleeko kestopussi mukaan kauppaan vai ei. Olenkin yrittänyt kylvää näitä joka laukun pohjalle.

Tiheä lakanakangas toimii kestosuodatinpusseissa hyvin.

Kuulin hiljan myös kankaasta valmistetusta kestosuodatinpussista! Meillä on muovinen kestosuodatin, mutta halusin kuitenkin testata tämänkin. Kankaana on vanhaa todella vahvaa ja tiheää lakanaa, kaavan otin suodatinpussista ja saumuroin yläreunan ja sivut. Kahvista tuli oikein hyvä, mutta puhdistus oli hieman työläämpää kuin muovisen suodattimen kanssa. Tämä on kuitenkin yksi ihan kiva vaihtoehto suodatinpusseille ja ihan kätevä olla vaikka pahan päivän varalle, jos suodatinpussit loppuvat kesken.

Meiltä löytyy myös kestokelmuja, mutta näiden käyttö on jäänyt vähälle, sillä useimmiten peitän ruuat toisella astialla.

Millaisia kestotuotteita te käytätte? Olisi kiva kuulla kokemuksia ja saada uusia ideoita!

Anni

*Yhteistyössä Husqvarna Viking.*

Käsityöharrastuksessa syntyy ajan saatossa lemppareita. Lempparisukkapuikkoni ovat 3,5 neliskanttiset ja puiset cubicsit. Paidat ja leggingsit valmistuvat Paapiin kaavakirjan Myyry- ja Lilja-kaavoilla. Samoin vakiintuvat lempparitavat tehdä pääntiet ja hihansuut. Nyt huomaan, että ompelukoneeseen on etsiytynyt yhä useammin avoin applikointijalka. Se on tällä hetkellä lempparipaininjalkani.

Leijonan korvia ja harjaa on kiva räplätä.

Lempparini tuo paininjalka on sen avoimen näkyvyyden vuoksi. Kärsivällisyyteni harvoin riittää nyhräämään isoja ompelutöitä, etenkään nyt, kun käsityöt valmistuvat hyvin pienissä erissä ja aina löytyy joku keskeyttäjä. Tykkään kuitenkin hieman maustaa tarpeeseen syntyviä lastenvaatteita jotenkin. Pienet applikoinnit ovat tällöin juuri mainioita, ne valmistuvat suht nopeasti ja niitä voi tehdä helposti erissä pala kerrallaan. Selailin tilkkulaatikkoani ja mietin, miten piristäisin tavallista pitkähihaista. Mustaa trikoota löytyi juuri Aan paidan koon verran, mutta pelkkä musta tuntui pienelle pojalle vähän synkeältä. Käsiini tarttui NOSHin tilkkuja, kinuskista yksiväristä ja kirkkaampaa keltaista. Aa tykkää matkia eläimiä, erityisesti niitä, jotka sanovat "räyh", joten sehän oli selvä, niistä tulisi leijona.

Molemmat aika nappisilmiä, poika sekä paidan leijona.

Joskus havahduin siihen faktaan, että ostovaatteissa tyttöjen vaatteet kutsuvat usein hiplaamaan kolmiulotteisilla ja pehmoisilla yksityiskohdillaan, mutta poikien vaatteissa tällaisia ei ole. Tähän paitaan halusin kolmiulotteisuutta. Leijonanharja sekä korvat saivat pompata paidasta ulos. Silmät, nenän ja kasvot kiinnitin avointa applikointijalkaa hyödyntäen.

Söpöt polvipaikat leikkasin kuosikankaista.

Leggings-tehdas oli myös käynnissä, kun ompelin niitä niin omalle kuin kaverin lapsille. Yksiväriset leggarit saivat polviinsa samaa sarjaa mutta eri kuoseista olevat polvipaikat, jotka nekin kiinnitin tiheällä siksakilla avoimen applikointijalan avulla. Tavallisella paininjalalla en olisi nähnyt niin tarkasti, missä menee eläimen ääriviiva, joten tämä paininjalka oli tässä kohtaa verraton. Meillä toivon näiden paikkojen lisäävän edes hieman housujen käyttöikää - nyt nimittäin on kuuminta hottia erilaiset eläinleikit ja mitenkäs niitä muutenkaan leikitään kuin polvillaan.

Tarkat hommat sujuvat avoimella applikointijalalla.

Muita töitä, joissa olen hyödyntänyt avointa applikointijalkaa, ovat Stormtrooper-pussukka sekä käärittävä leikkialusta.

Millaisia lemppareita sinulla on käsityö- tai ompeluharrastuksessa?

Rentouttavaa lauantaita!

Anni

Eilen instagramin puolella kävi kova(hko) kuhina, kun otin puheeksi muutaman vuoden takaisen ylen artikkelin siitä, miten lasten kädentaidot heikkenevät. Käsityökansaan tämä aihe tuntui iskevän ja kävin lukuisia keskusteluja siitä, mikäköhän tähän mahtaa olla syynä. Keskustelua kävivät samasta asiasta monet muutkin käsityöihmiset. Ajan puute, arkielämän kiireet, tiedon puute käsityötaitojen merkityksellisyydestä, koulussa liian suuret ryhmäkoot, vanhempien heikko käsityötaitotaso, vanhempien käsityötuntitraumat, materiaalien puute jne. Itse pohdin, olisiko syynä kuitenkin vain se, ettei tule vain ajatelleeksi, että käsitöitäkin voisi lapsen kanssa tehdä. Onhan se niinkin, että nykyvanhemmille asetetaan aikamoisia paineita tehdä ja opettaa sitä ja tätä. Että vieläkö ne saksetkin pitää ottaa esiin, kun ollaan käyty ensin muskarissa ja uimassa ja metsässä ja puistossa jne. Ajatusten jaon päätteeksi heitin haasteen, jonka heitän nyt myös täällä blogin puolella.

Askartele lapsen kanssa.

Kuvaa se sosiaaliseen mediaan.

Pistä mukaan #askartelelapsenkanssa

Ai miksi? Usein tehdään niitä asioita, jotka tulee vastaan. Kuvista saa ideoita ja ne usein toimivat kimmokkeena omalle tekemiselle. Jos askartelet lapsen (HUOM! Lapsen ei tarvitse olla oma lapsi!) kanssa ja laitat siitä kuvan sosiaaliseen mediaan, joku toinen voi saada siitä idean ja askarrella samanlaisen tai samankaltaisen jutun jonkun toisen lapsen kanssa. Näin askartelun ja käsitöiden ilosanoma voi jatkaa matkaansa eteenpäin. #askartelelapsenkanssa toimii tunnussanana, jolla voi löytää lisää ideoita omiin lapsen kanssa tehtäviin askarteluihin. Itse aion tämän haasteen innoittamana kirjoittaa blogiin ja kuvata instagramiin enemmän lapsen kanssa tehtyjä askarteluja. Aloitan sen heti esittelemällä eilen tekemämme kruunuaskartelun. Muita lapsen kanssa tekemiäni askartelujuttuja löytyy t ä ä l t ä.

Tarvitset
vessapaperirullia
maalia ja siveltimen
erilaisia helmiä, erivärisiä papereita
neulan ja kuminauhaa

Harjoiteltavia taitoja tässä askartelussa ovat saksien ja siveltimen käyttö sekä langan (eli kuminauhan) pujottaminen. Koristelussa oma luovuus ja kauneuskäsitys pääsevät valloilleen.

Leikkaa vessapaperirulla puoliksi. Leikkaa toiseen reunaan kruunulle terävät kärjet. Maalaa ja koristele kruunu. Maaliksi kelpaa mikä vain askartelumaaleista vesiväreihin, toinen käyttämäni maali on kangasmaalia. Koristelukuvioita voit leikata esimerkiksi maalivärikartoista. Pistä kruunun alareunaan vastakkaisille puolille neulalla reiät ja pujota niistä kuminauha ja solmi. Leiki prinssiä tai prinsessaa!

Niin ja miksi ne kädentaidot ovat tärkeitä? Lyhyesti summaisin, että ne kehittävät ongelmanratkaisukykyä, hienomotoriikkaa, avaruudellista hahmotuskykyä, aisteja sekä tietenkin luovuutta. Kädentaidot tarjoavat erilaisia kokemuksia, oivalluksia ja onnistumisenkokemuksia ja jopa iloa!

Käsityön iloa!

Anni

Vaikka tykkään kotona hääräillä monenlaista, en tykkää kauheasti ruoanlaitosta. Tai en saa siitä mitään superkiksejä, ja ruokaa kuitenkin pitää laittaa useasti päivässä. Siispä yksi luksus, jonka olemme itsellemme tässä pikkulapsivaiheessa sallineet, on take away -ruoka. Tällaisen näpertelijän sormet alkavatkin syyhytä, kun talouteen tulee ruoka-annoksia valkoisessa take away -bokseissa. Ensin maha täyteen ja sitten voikin vähän askarrella lapsen kanssa boksien kansista.

Kelpaa hymyillä, kun mekossa on itse piirretyt ja painetut kissataskut.

Pari kuukautta sitten palasimme reissusta kotiin nepalilaisen ravintolan kautta. Ruoan jälkeen piti saada vielä aikaa kulutetuksi ennen nukkumaanmenoa, joten otin take away -boksit sivuun ja päätin askarrella hieman Een kanssa. Leikkasin valkoisten ruokalaatikoiden kannesta palaset. Tytär piirsi kuvat, jotka jäljensin kynällä ruokalaatikoiden kansipaloihin siten, että kuvio jäi syviksi uurteiksi pehmeään muoviin. Äitiyspakkauksen vanhasta patjasta leikatulla palalla lapsi töpötti kangasmaalia kanteen ja kansi painettiin lakanakankaalle. Unohdin ottaa valokuvia prosessista, mutta tekoprosessi on nähtävissä instastooreistani täältä.

Kissoja painettiin useampi samalla. Katsotaan, mitä niistä lopuista vielä keksitään.

Painetut kissat olivat kerrassaan suloisia. Nämä oli pakko ottaa johonkin suurempaan käyttöön! Löysin vanhan farkkumekkoni ja päätin ommella siitä mekon Eelle Mekkotehtaan kaavoilla. Een itse painamista kissoista tuli kivat taskut mekkoon. Niihin voi kätkeä lelut mukaan.

Lelut mahtuu sopivasti taskuihin.

Mekko on todella mieleinen, onhan niissä kissoja ja ei mitä tahansa kissoja, vaan Ihan Itse piirretyt ja painetut kissat. On ihanaa nähdä se ylpeys Een silmissä, kun hän pukee osin itse tehdyn vaatteen päällensä. Tässä näkyy oivasti myös se, miten lapsen kanssa askarteleminen voi tukea hänen itseluottamustaan.

Kissafani kissamekossaan.

Kissamaisen rentoa viikonloppua!

Anni

Yhteistyössä Husqvarna Viking

Kankaita on nykyisin tarjolla vaikka ja minkälaisia, mutta joskus jokin kangas vain pysäyttää ja saa haukkomaan henkeä. Ystävä laittoi viestiä, että jaetaanko postikuluja ja tilataan Verson puodilta. Olin sanomassa ei, mutta päädyin skrollaamaan pikaisesti kankaat läpi. Elämänpuu. Ihana ja hurmaava kuosi, sitä oli pakko saada!

Ihana, mielikuvitusrikas kuosi, joka sopii isommallekin.

Peruspitkähihaisista on ollut pula Een vaatevarastossa, joten sellaista lähdin tekemään. Halusin kuitenkin lisätä paitaan jotain. Frilla olisi kiva, mutta viime rullapäärmekokeilu oli niin epäonnistunut, ettei huvittanut lähteä säätämään saumuria. Luinkin vinkin, että päärmäysjalka kävisi myös trikoon huolitteluun! Hei jes! Palastin suosikiksi osoittautuneen Myyry-kaavan Paapiin kaavakirjasta ja lisäsin väliin frillan.

Rinnan korkeudella oleva frilla ei pistä silmään, mutta tuo paitaan mukavaa lisää.

Olen käyttänyt 2 mm päärmäysjalkaani joustamattomiin materiaaleihin suoran ompeleen kera aiemmin, viimeksi viime kesänä tehdessäni Metsäseppele-kellohametta. Tämä oli ensimmäinen kerta joustavan materiaalin kanssa. Laitoin paininjalan puristuksen minimiin ja ompeleeksi valitsin siksakin. Kangas toki aaltoili hieman, mutta se ei tällaisessa frillatarkoituksessa haittaa yhtään. Oli myös kiva, että päärmeen sai juuri kankaaseen sopivalla langalla - saumurin rullapäärme kun tulee sitten niillä väreillä, mitä sattuu löytymään. Hieman jäi harmittamaan, että suloiset ketut jäivät osittain frillan alle, en ajatellut riittävästi kangasta leikatessa, mutta sieltä ne toisaalta saavat kurkkia päivän puuhissa.

Päärmäysjalka sopii siksakin kanssa trikoollekin.

Kankaasta jäi hassu soiro jäljelle, joten siitä tein vielä hameen samanlaisella helmahuolittelulla. Tästä tulikin tytön lemppari, sen kun saa nopeasti pois, kun puetaan ulkovaatteet päälle. Tähän helmaan rypytin kankaan koko sen leveydeltä, joten nyt kelpaa pyörähdellä.

Kun on paljon helmaa, on kiva tanssahdella.

Tsemppiä viikkoon!

Anni

Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.

Niina Laitinen: Satumaiset silmukat. 2018. Moreeni

Ohjeet ja ohjekaaviot ovat Laitisen kirjassa selkeälukuisia.

Neuloosi on villinnyt suomalaiset viimevuosina. Kirjoneuleet löytää tiensä yhä useampaan suomalaiskotiin erilaisten yhteisneulontojen myötä. Niistä Niina Laitisenkin nimi on tullut yhä useammalle tutuksi. Laitisen ensimmäinen kirja, Villasukkien vuosi, oli menestys ja mieleenpainuva. Laitisen toinen kirja jatkaa samalla linjalla.

Nämä Ensisilmäyksellä -sukat ovat ehdottomasti tekolistalla.

Vaikka Niina Laitinen muistetaan pääsääntöisesti yhteisneulonta-kirjoneulesukistaan, on kirjoneuleiden rinnalle noussut hänen toiseksi tunnusmerkikseen runolliset pitsit ja koristeellisen sirot palmikot. Niitä riittää tässäkin kirjassa kuin myös edellisessä. Ohjeet ja kaaviot ovat selkeitä ja helppolukuisia.

Ihanan graafistakin sukkaa löytyy tästä kirjasta.

Kirja jakaantuu kolmeen teemaan, joita ovat Tarina meistä, Eläinten valtakunta sekä Maailman ympäri. Sukkamalleja löytyy 18, lapasmalleja kuudet. Kirjoneuleita sukista on kuudet, pitsiä tai palmikkoa 12. Kivaa vaihtelua löytyy myös käytetyistä langanvahvuuksista. Kolmannes sukkamalleista on neulottu ohuilla 2,5 puikot vaativilla langoilla (400-420m/100g). Kolmannes taas keskipaksuilla (250-270m/100g) ja kolmannes paksuilla (200m/100g). Jokaiselle sukan neulojalle siis jotakin. Itse tykkään tikutella sukkia tuolla paksuimmalla langalla, esim. 7 veljestä -langalla, joten sikäli harmi, ettei malleja ollut tuolle paksuudelle enempää. Toisaalta ehkä nyt rohkenisin kokeilemaan jotain uuttakin!

Haaveilen, että joskus kärsivällisyyteni riittäisi neulomaan nämä Ylpeys ja ennakkoluulo -sukat.

Satumaiset silmukat on silmää hivelevä, viehättävä kirja. Sanoisin, että kirja on aika varma lahjavalinta neulomisesta tykkäävälle. Itse yritän nyt saada vanhat neuletyöt valmiiksi, jotta pääsisin aloittamaan uusia töitä tästä kirjasta!

Satumaiset silmukat on todella kaunis kirja. Olen iloinen sen löytyessä hyllystäni.

Villasukkien vuosi -kirjasta tekemäni arvostelu löytyy täältä.

Aurinkoista talviviikkoa!

Anni

Olen aina ollut aika pihi lankaostosten tekijä. Jotenkin on vain tuntunut todella vaikealta laittaa kymmeniä euroja lankaan. Erikoisten, käsinvärjättyjen lankojen käyttäminen on tuntunut myös ehkä turhalta hifistelyltä. Kunnes kokeilin itse. Kävin viikko sitten Helsingissä ja tapoin aikaa kiertämällä keskusta-alueen must-kässäkaupat. Piipahdin ensikertaa myös Snurreen, kun piti löytää pipolanka. Löysin ihanan langan, johon rakastuin heti. Fyberspatesin Vivacious DK. Käsinvärjättyä merinoa. Reilu parikymppiä. Rakastuin.

Vähensin yhden mallikerran Beeswax Hat -ohjeesta ja sain kerrankin itselleni istuvan pipon.

Aloitetaan siitä, että lanka näytti aivan ihanalta siinä vyyhdissä. Väri aivan ihana ja elävä, muttei liian kirjava. Kerin langan kerälle ja aloin neuloa supersuloista Amy van de Laarin Beeswax -pipoa. Lanka tuntui ihanalta käsissä! En vain voinut laskea neuletta käsistäni!

Kuvio on ihanan säännöllinen ja kaunis.

Ehkä erikoisempien, hieman kalliimpien, käsinvärjättyjen merinoiden käyttö on hifistelyä, mutta olkoon. Tuo lanka vei sydämeni. Toki puikoillani tulee olemaan monenhintaista lankaa edelleenkin - ei rahani riittäisi ikinä siirtymään pelkästään noihin erikoisuuksiin ja niillä edullisemmilla "markettilangoilla" on paikkansa. Ja onneksi on olemassa laadukkaita lankoja myös halvemmalla. Mutta ehdottomasti puikoilleni tulee tippumaan myös erikoisempia lankoja tästä lähtien.

Kevättaivas sopii täydellisesti tämän pipon taustaksi.

Millaisia lankoja sinä käytät? Tohditko ostaa käsinvärjättyjä merinoita tai muita kalliimmansorttisia lankoja? Entä mikä on sinun lankarakkautesi?

Ihanan aurinkoista sunnuntaita!

Anni

Yhteistyössä Husqvarna Viking

Joulun alla näkyi eräässä ompeluryhmässä ihan huippuidea ommella säilytyspussi herne-maissi-paprika-pakastepussista ja täyttää se irtokarkkihyllystä löytyvillä keltaisilla, punaisilla ja vihreillä karkkipalleroilla. Minähän sitten tein perässä heti sellaisen itsekin. Nyt tein vielä toisenkin, mutta karpalopussista ja punaisin karkein.

Ensin karpalot nassuun ja sitten ompeluhommiin!

Tällaisen nihkeän nahkean muovin ompelussa oiva apuväline on luistojalka, joka toimii muidenkin tarttuvien materiaalien, kuten nahkan tai vaahtomuovin, kanssa. Tätä jalkaa käyttäessä materiaali ei jumitu paininjalkaan ja tikki on tasaisempi.

Kukapa arvaisi, että herne-maissi-paprika-pussin sisältä löytyykin vähän epäterveellisempi yllätys.

Tällainen pussi valmistuu nopeasti kierrätysmateriaaleista. Tukena käyttämäni muovi on peräisin tyynypussista, mutta toki kaupastakin saa vaikkapa kristallimuovia tähän tarkoitukseen. Ohjeen tällaiseen säilytyspussiin voit katsoa tästä.

Herne-maissi-paprikat matkustivat karkkipiiloksi ystävälle, karpaloita ajattelin napsia itse!

Makoisaa viikkoa kaikille!

Anni

Tilkkutähti kuusen latvaan

Tapettiin ja kankaaseen käärityt paketit

Tulostettava kirjontakalenteri

Leikkialusta pikkueläimille

Huivi tilkuista

Namedin Sade - ihana pellavapaita

Banana kohokirjaimin

Näin huollat villasukkasi

Kännykänkäyttölapaset

Hau hau - pehmeä pentukoira

Starttiryijy

Keiju-paita kirjoen

Meidän kodin kestot

Applikoitu leijonapaita

#askartelelapsenkanssa ja helppo kruunuaskartelu

Kissamekko ja kankaanpainoa lapsen kanssa

Frillapaita ja liehuva hame

Silmää hivelevä Satumaiset silmukat

Beeswax hat sekä ihanan ihana lanka

Säilytyspusseja pakastepusseista