Hau hau! Olemme saaneet nauttia upeista pakkaskeleistä viime viikkoina. Lunta on tupruttanut ja sekös on tehnyt minut iloiseksi, sillä lumityöt on lempparitalviliikuntamuotoni (heti sen jälkeen tulee mäenlasku). Toisaalta pakkanen on pakottanut minut sisätiloihin. Tuo meidän pikkuinen Ii on vähän mammanpoika, niin kuin ehkä 1,5 kuukauden iässä kuuluukin olla. Yhdessä ei olla päästy uloskaan, kun ilmat ovat olleet liian kirpsakoita pienelle ihmiselle. Mutta nyt on ollut muutamia lauhdempia hetkiä ja silloin ollaankin pinkaistu ulos!
Viimeksi ulos otettiin mukaan hiljan valmistunut pehmokoira, joka on matkalla lasten eläinrakkaalle serkulle. Vallan sympaattinen tapaus se onkin. Kaava on pentukoiran kaava Raili Myntin vuonna 1982 ilmestyneestä kirjasta Pehmeitä leluja. Kirjassa on monia muitakin kivan oloisia kaavoja, jotka ovat tekolistalla. Mutta tämä koira on kyllä ehdottomasti söpöin. Valmistin yhden vastaavan koiran aiemmin omille lapsille, mutta tein sen villakangastakin jämätilkuista. Kova ja jämäkkä kangas ei toimi tämän kaavan kanssa ja lopputulos on vähän hassu. Pehmoinen ja joustava trikoo on aivan omiaan tähän, pitänee siis tehdä meille uusi pentu, mutta toisesta materiaalista. Tämän koiran materiaalina on varastoista löytyneet trikoopalat ja mummin vanhoja nappeja. Vanua pentu söi huomattavan satsin, enemmän, kuin olisin uskonut.
Nyt vain pennulle päälaen rapsutukset ja hyvää matkaa uuteen kotiin!
Anni