Ystäväni vei paketin R-kioskille postitettavaksi. Paketti oli pakattu kertaalleen käytettyyn R-kioskin postipakkaukseen. Kioskilla kuitenkin sanottiin, ettei postitus vanhassa paketissa käy. Ystäväni ehdotti, että entä jos hän maksaa sen uuden postituspaketin hinnan (jos se siitä siis on kiinni), mutta paketti kuitenkin lähetetään vanhassa pussissaan, se kun on ihan toimiva vielä, ei suotta hyvä pussi menisi hukkaan. Ei käy. Niinpä ystäväni meni perinteiseen postiin ja postitti paketin kertaalleen käytetyssä postipaketissa ongelmitta.
Mielestäni ystäväni periaatteellisuus oli ihailtavaa. Itse olisin saattanut olla niinkin laiska, että olisin päätynyt ostamaan sen uuden postituspussin. Mutta hän seisoi periaatteidensa takana: tämä (postituspussi) toimii, tätä ei heitetä hukkaan, tätä käytetään. Tämä sai minut pohtimaan materiaalin uudelleenkäyttöä ja erityisesti käsityöharrastuksessani, sillä olen aktiivisesti käynyt materiaalivarastojani läpi viime viikkojen aikana. Kankaitani muuttolaatikoihin pakatessa huomasin, että ehkä 95% kankaistani on uusia, kaupasta ostettuja, ja 5% kierrätyskankaita. Vielä kymmenen vuotta sitten nuo prosenttimäärät olivat toisinpäin tai ainakin melkein. Silloin ajattelin aktiivisemmin, että materiaali on arvokasta ja se tulee hyödyntää, jos sitä ei enää vanhassa tarkoituksessaan voi käyttää. Hiljalleen mieleni on kuitenkin vallannut ah-ihana-kangas-villitykset ja toisaalta konmarihenkiset ajatukset ovat laittaneet hyvää ja käyttökelpoista materiaalia roskikseen sen sijaan, että olisin keksinyt niistä vielä jotain. Toisaalta johonkin täytyy vetää raja materiaalinsäilömisen kanssa, jotta kaapit eivät tursuaisi puolikuntoista sälää.
![]()
Tiedän, että yhden ihmisen postituspussinkierrätykset tai toisen ihmisen kierrätysompelut eivät pelasta maailmaa ekokatastrofilta. Mielestäni niissä on kuitenkin se aate, jota aatteen hengissäpysymisenkin vuoksi kannattaisi toteuttaa: tämä toimii, tätä ei heitetä hukkaan, tätä käytetään. Löysin yhdestä tilkkulaatikostani vuosia sitten talteen ottamani rikkinäisen sateenvarjon kankaan. Tämä olisi oiva materiaali lahjaan, jonka tekisin juuri tälle "postituspussiystävälleni". Ompelin kevyen pikkumeikkipussin tästä sateenvarjokankaasta. Jätin sateenvarjon rypytkin silittämättä, ne saavat muistuttaa kankaan edellisestä elämästä. Sateenvarjon kangas sopi sekä vuoriksi että päällikankaaksi ja siksi pussukka on todella kevyt. Koska ystäväni on lähdössä seikkailuun, kirjoitin muistilistan hänestä pieneen snap pap -paperinahkapalaan, nämä asiat haluan hänen muistavan tilanteessa kuin tilanteessa.
![]()
Mutta mites on sinun käsityömateriaaliesi laita? Käytätkö kierrätysmateriaaleja vai satsaatko uusiin kankaisiin? Roudaavatko naapurin kissavahdin mummotkin sinulle vanhat farkkunsa uusiokäytettäväksi vai käytätkö vain omista varastoista kierrätysmateriaaleja?
Ihanan rentouttavaa viikonloppua!
Anni
Mielestäni ystäväni periaatteellisuus oli ihailtavaa. Itse olisin saattanut olla niinkin laiska, että olisin päätynyt ostamaan sen uuden postituspussin. Mutta hän seisoi periaatteidensa takana: tämä (postituspussi) toimii, tätä ei heitetä hukkaan, tätä käytetään. Tämä sai minut pohtimaan materiaalin uudelleenkäyttöä ja erityisesti käsityöharrastuksessani, sillä olen aktiivisesti käynyt materiaalivarastojani läpi viime viikkojen aikana. Kankaitani muuttolaatikoihin pakatessa huomasin, että ehkä 95% kankaistani on uusia, kaupasta ostettuja, ja 5% kierrätyskankaita. Vielä kymmenen vuotta sitten nuo prosenttimäärät olivat toisinpäin tai ainakin melkein. Silloin ajattelin aktiivisemmin, että materiaali on arvokasta ja se tulee hyödyntää, jos sitä ei enää vanhassa tarkoituksessaan voi käyttää. Hiljalleen mieleni on kuitenkin vallannut ah-ihana-kangas-villitykset ja toisaalta konmarihenkiset ajatukset ovat laittaneet hyvää ja käyttökelpoista materiaalia roskikseen sen sijaan, että olisin keksinyt niistä vielä jotain. Toisaalta johonkin täytyy vetää raja materiaalinsäilömisen kanssa, jotta kaapit eivät tursuaisi puolikuntoista sälää.
Tiedän, että yhden ihmisen postituspussinkierrätykset tai toisen ihmisen kierrätysompelut eivät pelasta maailmaa ekokatastrofilta. Mielestäni niissä on kuitenkin se aate, jota aatteen hengissäpysymisenkin vuoksi kannattaisi toteuttaa: tämä toimii, tätä ei heitetä hukkaan, tätä käytetään. Löysin yhdestä tilkkulaatikostani vuosia sitten talteen ottamani rikkinäisen sateenvarjon kankaan. Tämä olisi oiva materiaali lahjaan, jonka tekisin juuri tälle "postituspussiystävälleni". Ompelin kevyen pikkumeikkipussin tästä sateenvarjokankaasta. Jätin sateenvarjon rypytkin silittämättä, ne saavat muistuttaa kankaan edellisestä elämästä. Sateenvarjon kangas sopi sekä vuoriksi että päällikankaaksi ja siksi pussukka on todella kevyt. Koska ystäväni on lähdössä seikkailuun, kirjoitin muistilistan hänestä pieneen snap pap -paperinahkapalaan, nämä asiat haluan hänen muistavan tilanteessa kuin tilanteessa.
Mutta mites on sinun käsityömateriaaliesi laita? Käytätkö kierrätysmateriaaleja vai satsaatko uusiin kankaisiin? Roudaavatko naapurin kissavahdin mummotkin sinulle vanhat farkkunsa uusiokäytettäväksi vai käytätkö vain omista varastoista kierrätysmateriaaleja?
Ihanan rentouttavaa viikonloppua!
Anni